Äidinrakkauden sietämätön paino

Avoimien ovien päivä
Anna-Leena Härkönen
Otava 1998
***1/2

Tämä on ennen muuta tarina naisten keskinäisistä suhteista - sisarten välisistä suhteista ja suhteesta äitiin. Miehet ovat sivuosassa, vaikka kertomus alkaakin purkautua tilateesta, jossa päähenkilö on eronnut arvaamattomasta, väkivaltaisesta miehestään. Epäonnistuneen avioliiton taustalla on suhde arvaamattomaan äitiin. Menee siis ihan psykologian teorioiden mukaan - vaikka läheisten ihmisten tyylilaji olisi eri, ihminen etsii itselleen tietämättään samat ongelmat yhä uudelleen, kunnes kykenee ne ratkaisemaan (jos koskaan).

Ongelmallinen äiti edustaa pohjalaista ylpeyskulttuuria. Kun perheessä tulee ongelmia, hän ensiksi huolestuu perheen maineesta. Likapyykit pitää ehdottomasti pestä oman kodin seinien sisäpuolella. Äidillä on täysin vankkumaton käsitys omista äitiydentaidoistaan. Mitään asiantuntija-apua ei pidä hankkia. Tämä on minulle hyvin vierasta, mutta tunnistan kyllä, että näin toimivia ihmisiä on paljon. Tutumpaa oli se, että äiti ei elänyt omaa elämäänsä, vaan lastensa kautta, oli heistä riippuvainen.

Sisartusten väliset suhteet ovat ihan kadehdittavat. He ovat toistensa ylimmät luotetut ja jotenkin ihan sydäntä käänsi, kun siskokset kaipasivat toistensa luo, halusivat nukkua samassa huoneessa, söivät ja joivat, jakoivat salaisuuksia.

Aika rohkea yritys kirjoittaa intiimiä perheenjäsenten välistä dialogia, jossa toden teolla selvitellään välejä. Kaipa Härkönen siinä aika hyvin onnistuukin.

Minun eläytymistäni romaanien naisihmisiin heikentää aina se, kun he ahdistuksensa ja yksinäisyytensä lääkkeeksi joko juovat itsensä juovuksiin tai harrastavat irtosuhteita, usein molempia samalla kertaa. Tekee aina mieli huutaa romaanihenkilön korvaan, että lopeta heti, tuosta saat vain lisää ongelmia, mutta eivät ne kuule. Tahallista typeryyttä on vaikea kestää.

Mukiinmenevä ja todentuntuinen romaani, mutta ei sanataidetta. Siksi kolme ja puoli tähteä.