Kovaa ja korkealta

Jouluoratorio
J.S. Bach
Cantores Minores ja Lohjan orkesteri
22.12.2008 Helsingin tuomiokirkko
***

Viimeinkin pääsin kuuntelemaan tätä jouluntekijäkappaletta livenä. Oli vaikea pysyä hiljaa, kun osaan ekan kantaatin kuorokappaleet ja oikeastaan kaiken muunkin. Piti viime vuonna päästä itse laulamaan tätä Nilsiän Harmonian kanssa, mutta sitten kaikkosivat tenorit ja vaikka kuoro pystyy ihmeisiin, tenoristemman laulaminen ilman laulajia ei sentään onnistunut.

Hyvinhän se meni, lujalla rutiinilla. Erityisesti ilahdutti ajatella, että mukana oli kaksi tuttua: Arttu laulamassa 2. sopraanoa ja Marion soittamassa selloa.

Yhtä kuitenkin jäin ihmettelemään. Tempo oli hurja. Ei mikään tempo giusto, vaan niin kovaa kuin päästään. Koko teos vetäistiin läpi alle kahden tunnin. Tarkistin kotona: oma unkarilainen levytykseni oli yli puoli tuntia pitempi, vaikka siinä ei ollut mukana konserttiin väistämättä sisältyviä taukoja.

Istuin aika lailla keskellä hitaasti ja raskaasti kaikuvaa kirkkoa. Rajusta vauhdista oli se seuraus, että monet kuorokohtaukset ja muutkin nopeatempoiset osat menivät aika lailla puuroksi. Viimeisessä osassa taisi trumpettiparka ihan pudotakin kuvioista vauhdin takia. Siinä kärsi dynamiikka ja barokin hurmaavan kepeä keinahtelu. Mahtoiko kapun korokkeella kuullostaa toisenlaiselta?

Jäin miettimään sitä, että Bachin aikaiset kirkot olivat ihan yhtä kaikuisia ja Johann Sebastian oli kyllä sellainen pelimanni, että hän osasi ottaa tällaiset asiat huomioon säveltäessään. En voi uskoa, että hän olisi tarkoittanut kappaleen soitettavaksi tässä vauhdissa. Nautittavaa sen olla pitää.