Tympeiden ihmisten ankea elämä

Irma
Tuula-Liina Varis
WSOY 2008
**

Tämä sattui käteeni Pitäjänmäen kirjastosta, kun sattui olemaan siellä bestseller-hyllyssä.

Pudotus Siri Hustvedtin jälkeen oli kyllä järisyttävä. Romaanissa käytiin läpi Irman elämä, lähinnä "rakkauselämä". Olen nyt viime aikoina lukenut useamman kotimaisen kirjan, joiden aiheena on takakansitekstin mukaan ollut "rakkaus". Minun on sanottava, etten tunnista tätä "rakkautta" siksi, mitä itse sanalla käsitän. Olen nyt lukenut niin monta tämän teeman kirjaa, että uskallan jo tehdä yhteenvedon: tuntuu, että suomalaisten kirjailijoiden maailmassa se, mitä tarkoitetaan "rakkaudella" on joku seksin jälkeinen tai siihen muuten liittyvä tunnetila. Minusta se on kauhean alkeellista ja surullista. Keskinäisestä lämmöstä, kiintymyksestä, kunnioituksesta, syvästä vuorovaikutuksesta, vastuusta ja huolenpidosta ei tämän termin yhteydessä ole puhetta. Ainut kotimainen kirjailija, jossa on esiintynyt minulle tuttu rakkauden käsite, on Lars Sund. Hänkin suomenruotsalainen. Tai nykyisin jopa ruotsinsuomenruotsalainen.

Onko tämä vain kirjailijoiden ongelma? En usko. Pelkään pahoin, että se kertoo jotain kulttuurista, jossa elämme. Tympeää. Vai onko niin, että jos suomenkielinen kirjailija kirjoittaisi jostain oikeasti hyvästä ja kauniista, häntä ei otettaisi todesta?

Jos joku osaa ehdottaa syvällisiä, kauniita, tietysti traagisiakin suomalaisia kuvauksia rakkaudesta, niin ehdottakaa! En tietenkään kaipaa mitään Hertta-sarjaa, vaan oikeaa kirjallisuutta.

Ehkä luen tästä lähtien vain kotimaisia dekkareita, jotka eivät yritäkään kuvata mitään, mitä kutsuttaisiin "rakkaudeksi". Rakkaudesta luen mieluummin muiden kulttuurien edustajien kirjoja.

Kaksi tähteä annan Irmasta siksi, että olihan se hyvin kirjoitettu. Vatsanpohjaa kouraisi kuvaus hirveistä kuukautisista jne.