Tiedekin sen todistaa: raha ei tuo onnea

Raha ja Onni
Kari Nars
Tammi 2006/2008
*** 1/2

En ole kirjoittanut kirjoista niin pitkään aikaan, että joku voi jo luulla, etten ole lukenutkaan mitään. Olen kyllä, minun on pitänyt työni takia lukea kaksi ns. romaania. Ne vain ovat olleet niin surkean huonoja, etten katso tarpeelliseksi tai edes hyväksi niistä kirjoittaa mitään.
Kaikenlaista sitä painetaan ja pannaan koreiden kansien väliin, huh huh! Kohteliaisuudesta kustantajaa kohtaan jätän mainitsematta kirjojen nimet. Mutta siis varokaa ihmiset! Itse olen tullut tosi kriittiseksi. En osta juuri mitään kirjoja, vaan tilaan ne kirjastosta ja kirjastoauto tuo ne oven eteen. Ei ole mikään sankariteko lukea loppuun huonoa kirjaa, miksi sellaiseeen käyttää kallista aikaansa. Seuraan myös tiiviisti kirjakritiikkejä. Huonojen kirjojen lukeminen käy työstä ja heikentää elämänlaatua.

Rahaan ja onneen. Tämänkin luin työn takia, mutta kyllä kannattikin. Kirja on vanhan pankkimiehen tekemä suorastaan tieteellinen tutkimus jolla todistetaan, että raha ei tuo onnea. Kirjan paras ansio on se, että se ylipäätään on kirjoitettu ja että sen on kirjoittanut juuri mies sieltä rahan maailmasta eikä joku henkistynyt onnellisuusprofeetta. Näin sillä ikään kuin on enemmän painoarvoa. Teksti on vetävästi kirjoitettu, kyllä se menee yöpöytälukemistona.

Onnea tuovat läheiset ihmissuhteet, harrastukset, luonto, luovuus, hyvä ajankäyttö. Minusta on oikein hyvä, että Nars tuo esiin omaisuuden vaikutuksen ajankäyttöön. Jos ihmisellä on oikein paljon tavaraa tai esimerkiksi loma-asuntoja eri puolilla maata tai maailmaa, niin kaikki aika menee niiden huoltamiseen. Onko se sitten laatuaikaa?

Täysiä tähtiä en kirjalle anna siksi, että näitä todellisia onnen lähteitä se kuitenkin käsittelee aika pinnallisesti. Ymmärrän, ettei se ole kirjan tavoitekaan, mutta kuitenkin. Perhesuhteet ovat tärkein onnen lähde, mutta ne voivat myös olla suurin onnettomuuden lähde. Miten siis luoda sellaiset perhesuhteet, että ne tuovat onnea? Tähän suuntaan hän ei teemaa kehittele. Narsin näkökulma on myös selkeästi oman sukupolvensa miehen (yli 60 v.) näkökulma. Hän kirjoittaa, että pienten lasten äidin elämä on vapauden vastakohta. Nykyisten pienten lasten vanhemmat jakavat lapsivastuun keskenään paljon tasaisemmin, tai jos eivät jaa, niin ainakin naiset ovat taatusti onnettomia eivätkä sellaiset perheet todennäköisesti kestä.

Joka tapauksessa kirja antaa monenlaista inspiraatiota ja toivoa ihmiselle, joka etsii hyviä suuntia.