torstai 5. maaliskuuta 2009

Lapsellista menoa Espoossa

Haarautuvan rakkauden talo
Petri Karra
Gummerus 2008
*1/2

Kamalaa. Nyt riittää näiden kotimaisten avioerokirjojen lukeminen. Tätäkin jossain mainostettiin "realistisena", mutta en tunne tällaista todellisuutta. Enkä puhu nyt siitä, että teoksen perusmuoto on farssi. Harva kai kuitenkaan palkkaa prostituoitua näyttelemään uutta tyttöystävää pian entiselle vaimolle.

Kirjan nimi on jo harhaanjohtava. Tässä ei nähdäkseni minkään henkilöiden välillä ole eikä ole ollutkaan sellaista asiaa, jota minä kutsuisin rakkaudeksi. On vain hyvin lapsellisia ihmisiä, joiden henkinen taso on korkeintaan eskarilaisen luokkaa ja heidän välillään vellovat sekavat seksihalut.

Farssikaan ei toimi, ellei henkilöhahmoissa ole jotain reaalimaailman tunnistettavia piirteitä. Sen takia en lakkaa ihmettelemästä näiden ihmisten mielenmaisemaa.

Teksti on pitkälti dialogia. Joku hyvä ajatuksenjuoksu siellä täällä esiintyy. Siitä puoli tähteä- Viisaimmat sanat sanoo prostituoitu, joka toteaa, että hänelle seksi on 99-prosenttisesti henkinen asia. Sitä kuitenkin jäin ihmettelemään, miksi niitä 99 prosenttia laiminlyötiin ja harjoitettiin vain sitä yhtä prosenttia.

Sain luetuksi tämän järkäleen loppuun vain sen momentin vetämänä, että mitähän noille piruparoille seuraavaksi tapahtuu. En viisastunut, kaunistunut enkä avartunut mieleltäni.

Osaisiko joku kertoa Suomessa avioerosta selviämistarinan samaan tyyliin kuin Elizabeth Gilbertin Eat, Pray & Love? Jos osaisi, sen lukisin mielelläni. Muuten taidan vaihtaa genreä.

Ei kommentteja: