Kun kukaan ei ole aikuinen

Paikkaa ja mieltä
Mari Mörö
WSOY 2007
****

Ihan viime vuosina on tullut paljon avioeroa ja perheen hajoamista käsitteleviä kirjoja. Huomaan, että niitä on tullut tilattua kirjastosta aika pino.

Paikkaa ja mieltä on satiiri ns. kypsästä avioerosta, jossa lapset jäävät asumaan perheen taloa (joka ei ole perheen, vaan varakkaan isoisän), ja vanhemmat ovat siellä heidän luonaan vuoroviikoin. Huoltotoimet ja jatkuva remontointi on ulkoistettu huoltofirmalle.

Satiiri ei säästele ketään. Vastuuta pakoilevat aivan kaikki ja pakokeinot ovat typeriä. Äiti pakenee lähinnä kuvitteelliseen miessuhteeseen, jonka totuus paljastuu lomamatkalla, isä heittäytyy sairastelevaksi surkimukseksi, isovanhemmat huikentelevat. Huoltomieskin on omalla odysseiallaan aikuisten lasten ihmemaailmassa ja hakee voimautumista Juhtaiskistä. Koti on jonkinlainen näyttämö, jossa kuvataan naistenlehteä. Lapset oireilevat.

Teksti on rapsodista, mikä on oiva tyylivalinta, kun henkilöidenkin ajattelu ja ote maailmaan on myös rapsodinen. Minulle se muodostui vähän ongelmaksi, kun lukuaikaa on niin vähän ja vain myöhään illalla puoliunessa. Suoraan sanon välillä putosin kärryiltä.

Hyvä kirja, mutta se meni tavallaan niin rankasti satiirin puolelle, että jää vähän etäiseksi. Ei kosketa sydäntä. Siksi neljä tähteä.