Ystävyys on syvintä rakkautta

Tuhat loistavaa aurinkoa
Khaled Hosseini
Suomennos Kristiina Savikurki
Lukija Antti Pääkkönen
Otava 2008

*****

Kuuntelin tämän äänikirjan autossa pitkillä yksinäisillä kesämatkoillani Nilsiään ja sieltä eri suuntiin. Kunhan ensin alkuun pääsin, olin lumottu. Ja järkyttynyt.

Kirja kertoo kahden naisen tarinan, noin sukupolven pituiselta ajalta Kabulissa. Lähi-idän sekavat ja väkivaltaiset lähihistorian vaiheet eivät ole koskaan avautuneet minulle niin kuin nyt. Tulee mieleen Ryszard Kapusinskin Afrikka-kirja Ebenpuu. Kirjalla on parhaimmillaan valtavat mahdollisuudet: jos vertaan hyvin valmisteltua virkamatkaani Tansaniaan ja paluumatkalla lentokoneessa lukemaani Ebenpuuta, jälkimmäinen avasi Afrikan asioita minulle vielä paljon syvemmin. Ei siis hätää kaikki me, jotka emme pääse emmekä edes halua juuri matkustella, maailma on meille silti avoin kirjaston oven takana.

Mutta sitten tämän kirjan päähenkilöt, miehet ja naiset. Tiivistetysti: kirja kertoo kahden samalle miehelle naitetun eri-ikäisen naisen kertomuksen. Heidän yhteinen aviomiehensä on hirviö, niin kuin huomattavan moni muukin kirjan mies. Afganistanissa vallanpitäjät vaihtuivat tiheään ja sen myötä myös naisten asema vaihtelee rajusti, pahimmillaan Talebanien vallan aikana koko kulttuuri oli naisia kohtaan äärimmäisen väkivaltainen - ja vastaavasti lietsoi miehissä sellaista, joka meidän käsitteistössämme luokiteltaisiin lähinnä psykopaattiseksi käytökseksi. Kylmäsi kuvitella, millaista on paitsi elää, myös kasvattaa lapsia sellaisessa kulttuurissa. Yhteiskunnan sallima ja kannustamakin väkivalta naisia kohtaan näiden päähenkilöiden kautta koettuna oli niin rajua, että puristin välillä rattia rystyset valkoisina ja ajattelin, että jos tämä vielä tästä yltyy, täytyy pysähtyä tien poskeen vetämään henkeä.

Ylimmäksi, suurimmaksi, kuolemaakin uhmaavaksi voimaksi nousee naisten välinen ystävyys. Yksinkertainen välittäminen ja jakaminen. En kerro enempää, lukekaa itse. Pani minut taas kerran miettimään, mitä ylipäätään on kohtuullista elämältä odottaa.

Vaikka kirjan maailma on niin kaukana rauhallisesta pohjoismaisesta demokratiasta, siinä on yksi ulottuvuus, joka sisälsi mielestäni vahvan sanoman myös meille. Kirjan ainoat miehen ja naisen väliset suhteet, jotka sisälsivät rakkautta, ja vahvaa sellaista, perustuivat ystävyydelle. Tämä on tärkeää. Jostain ihmeellisestä syystä meillä elää vahvana sellainen kuvitelma, että olisi olemassa jotakin ns. "rakkautta", joka olisi jotenkin ihan eri ulottuvuudessa kuin ystävyys. Ikään kuin ihminen voisi hyvin perustaessaan arjessa läheisimmän suhteensa romanttiselle mielikuvitukselle ja eroottiselle huumalle, mutta sitten tasaveroinen, keskinäiselle kunnioitukselle, jakamiselle ja luottamukselle, samankaltaisille kiinnostuksen kohteille perustuva ystävyys toteutuisi muualla, muunlaisten ihmisten kanssa. Se on ihan väärin kuviteltu. Ihan äskettäin lastenpsykiatri Tuula Tamminen totesi jossain, että yksi syy runsaisiin avioeroihin on se, että tytöt ja pojat eivät jo lapsina opi olemaan ystäviä keskenään.

Kirjan lopussa minua odotti yllätys. Kun kertomus oli saatu niin onnelliseen loppuun kuin ylipäätään noissa olosuhteissa oli mahdollista, seurasivat kirjailijan kiitokset. Ihan viimeiseksi hän kiitti vaimoaan. Khaled onkin siis mies! Miten ihmeessä hän on osannut eläytyä naisten kokemuksiin niin aidosti! Googlasin huvikseni, hän on alkuperäiseltä ammatiltaan lääkäri. Se ehkä selittää vähän.

Toinenkin mies kuului tähän kokemukseen, kirjan oli lukenut ääneen Antti Pääkkönen. Aluksi tuntui vähän hassulta, kun olen tottunut kuulemaan hänen ääntään lastenkirjojen lukijana. Mutta sitten totuin. Hän onnistui lukemaan tämän järkyttävän väkivaltaisen kirjan ihmeen lempeästi.

Täydet pisteet!