Försök att vara lite snällare...

Konsten att vara snäll
Stefan Einhorn
Månpocket 2005

****

Tämä kirja tarttui mukaani viime syksynä Tukholmasta. Miksi ostin sen? Olin kai tullut hämärästi tietoiseksi kirjan suomennoksesta tai kirjailijasta muuten. Kirjan kansi, jossa pipariukko ja -akka pitävät toisiaan kädestä, tuskin niin kovasti houkutteli. Vai olisiko se sitten kuitenkin ollut antiraflaavuudessaan se juttu...

Kirja opettaa arkietiikkaa vastaansanomattomalla tavalla. Kun voi valita, kannattaa olla mieluummin hyvä ja kiltti toisille, asettua toisten asemaan ja pyrkiä yhteiseen hyvään. Sanaa "kiltti" - snäll - pyritään rehabilitoimaan niin, ettei se enää tarkoittaisi samalla jotenkin vähän tyhmää, tietämätöntä tai etujaan tajuamatonta. Hyvä niin, mutta onnistuuko se yhden kirjan voimalla? Olisiko olemassa toista sanaa, jossa olisi vähemmän rasitteita? Viisas, hyväntahtoinen, vastuuntuntoinen? Rakkaudestahan tässä on kyse, mutta se sana jos mikä on monelta suunnalta liian ladattu. Loppupuolella esitellään eteläafrikkalainen termi "ubuntu", jolla tarkoitetaan suunnilleen sellaista ihmisen ominaisuuksien summaa kuin antelias, vieraanvarainen, huomaavainen, myötätuntoinen..." Olisiko suomenkielen ilmauksista paras suunnilleen, että "ole ihmisiksi".

Kirjan kannessa siteerataan Expressenin kriitikkon sanoneen, että: "en bok som alla borde läsa". Totta tosiaan, tämä sopisi vaikka peruskoulun yläluokille oppikirjaksi ihmisenä olemisen etiikasta oppilaiden uskontokunnista riippumatta. Teksti on todella lukukelpoista ja sujuvaa, ei mitenkään raskasta ja puhuu kyllä painavaa asiaa. Se, mikä minua jäi elämää ja sen vaikeuksia nähneenä askarruttamaan oli, miten toimia ja vetää rajaa ääritilanteissa. Mitä on kiltteys, kun joutuu tekemisiin narsistisen ihmisen tai organisaation kanssa, joka vain käyttää hyväkseen ihmisen kiltteyttä? Tällaisen rajanvedon pohdintaa olisin kirjaan kaivannut. Tulee myös mieleen, että Einhornin lapset ovat varmaan jo isoja ja hänen arkensa rauhallista. Rajuimmat tilanteet, joissa etiikkaa käytännössä testataan ja eletään todeksi tapahtuvat lapsiperheen arjessa, kun törmätään koko ajan ihmisten ja resurssien rajallisuuteen. Tässä suhteessa kirja toi välillä mieleen kääntämäni Henri Nouwenin "Rauhantyön". Sitä työstäessäni hymyilin joskus vähän vinosti sille, että teksti oli ihanaa näkyleipää. Nouwenhan oli perheetön. Näistä syistä vain neljä tähteä, ei ihan viittä.

Einhorn toteaa, että englantilainen kirjailija ja filosofi Aldous Huxley pohti koko elämänsä, mikä o olisi tärkein neuvo ihmisille. Hän päätyi neuvomaan, että koittakaa olla vähän kiltimpiä. Niinhän se on.