Kipupisteitä hierottiin lempeästi

Luolamies
Turun Linnateatteri
Kirjoittanut Rob Becker
Tähtenä Valtteri Roiha
6.9.2008
*****

Kun turkulainen ystäväni ehdotti, että menisimme katsomaan Luolamiehen, innostuin heti. Olen nähnyt sen muutama vuosi sitten ruotsiksi Helsingin Svenska Teaternissa. Muistan, että nauroin silloin vatsan kipeäksi (ja samaan aikaan kuin muutkin - luultavasti ymmärsin siis mistä oli kyse) ja niin kävi nyt Turussakin. Svenskanin versiosta jäi päällimmäisenä mieleen se, että vaikka Luolamies on aika rankkaakin satiiria miehen ja naisen suhteista, Sixten Lundberg onnistui tekemään sen jotenkin lämminhenkisesti. Olin utelias näkemään, oliko se lämminhenkisyys ihan silkkaa suomanruotsalaista hyväluontoisuutta, ja toistuisiko se siis myös suomenkielisessä versiossa.

Täytyy todeta, että toistui. Sama teksti antaisi mahdollisuuden aika happamiinkin sävyihin, mutta niiltä vältyttiin. Tämä on sellainen näytelmä, että se näemmä tuunataan jokaiselle esittäjälleen omaksi. Valtteri Roiha teki siitä omannäköisensä, ja minulle oli eksotiikkaa hänen tulkintansa turkulaisuus. Tuli murretta, tuli paikallishuumoria.

Ilta ansaitsee täydet viisi pistettä kokonaisuudesta, johon sisältyi teatterikappaleen lisäksi tapas-ateria Linnateatterin ravintola. Idea ja toteutus olivat yksinkertaiset ja toimivat: ravintolaan pääsi tuntia ennen esitystä, sieltä saattoi varata pöydän (meillä oli ihan paras!) ja ostaa kolme annosta tapaksia kympillä sekä viiniä. Tapakset olivat muhkeita, kolme sorttia riitti täyttämään keskikokoisen naisihmisen niin täyteen, ettei seuraavana aamuna tarvinnut aamupalaakaan. Itse asiassa sellaisen kehitysidean haluaisin heittää, että valikoimaan voisi sisällyttää lisää kasvistapaksia. Tila oli viihtyisä ja tunnelma leppoisa. Jos on Turkuun menoa, tämä kannattaa käydä katsomassa! http://www.linnateatteri.fi/www/