tiistai 12. elokuuta 2008

Sosiaaliluokka on oleellinen osa identiteettiprojektia

Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa
Katriina Järvinen ja Laura Kolbe
Kirjapaja 2007

****1/2

Tämä kirja oli siinä mielessä huonoa yöpöytälukemistoa, että se aiheutti minulle villin päänsisäisen neuvottelun omasta asemastani luokkayhteiskunnassa. Siis erittäin hyvä kirja.

Voisin ja vähän haluaisinkin ryhtyä nyt kirjoittamaan auki kirjan aiheuttamia pohdintoja omasta taustastani ja valinnoistani, mutta jätän sen tekemättä, koska haluan pysyä välilöissä sukulaisteni kanssa. Toden totta, yhteiskuntaluokista puhuminen on tabu ihan riippumatta siitä, mistä luokasta on peräisin. Tämä tulee kirjasta kaikin puolin esille. Sitäkin rohkeampi veto on, että kumpikin kirjoittaja lähtee aiheen käsittelyssä liikkeelle omasta itsestään.

Vaikka asiasta ei ole sopivaa puhua, yhteiskuntaluokka, se, mihin on syntynyt, mihin kokee kuuluvansa tai mihin pyrkii, on erittäin tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Kirjassa käytetyn määritelmän mukaan identiteetti hakee vastausta kysymykseen "Kuka minä olen?" sekä "Mikä arvo on sillä, mitä minä olen?". Näin se on: ihminen hakee olemisensa määritelmän ja arvon peilaamalla itseään ympäristöönsä. Ympäristöstä me haemme myös hyväksyntää ja arvostusta. Luokka-asema muodostuu koordinaatistosta, jonka tärkeimpiä ulottuvuuksia ovat raha ja kulttuurinen pääoma. Näiden lisäksi, ikään kuin syvyysulottuvuutena, on perheen historia. Kun ihmisiä ja heidän puuhiaan katsoo vähän kauemmin, heidät on aika helppo sijoittaa tälle koordinaatistolle. Syntyperälleen ei kukaan mahda mitään, raha-asiat ovat jo enemmän omasta toiminnasta kiinni, ja tapoja ja ymmärrystä voi jokainen tämän ilmaisen koulutuksen ja kirjastolaitoksen maassa toimittaa itselleen mielin määrin. Liikkumavapautta luokkakoordinaatistossa on siis ja jokaisen paikka on jännästi yksilöllinen. Niin myös kirjan kirjoittajien sekä heidän haastattelemiensa ihmisten.

Katriina Järvisen ja Laura Kolben tekstit ovat keskenään siinä määrin eritasoiset, että puoli pistettä jää uupumaan täysistä. Katriina onnistuu kirjoittamaan erittäin nautittavasti ja koko ajan henkilökohtaisen kosketuksen säilyttäen. Toki hänen tarinansakin on paljon mojovampi. Laura sortuu toisin paikoin vähän luennoimaan. Hän julistaa olevansa ja kasvattavansa lapsensakin sivistyneeksi eurooppalaiseksi. Jäin pohtimaan, mikä ja kuka sellainen on? Häneltä jäävät määrittelemättä sekä eurooppalainen että sivistynyt. Nähdäkseni Eurooppa on hyvin monitahoinen käsite ja epäselväksi minulle jää, tarkoittaako Laura sivistyksellä jotakin erityistä tietopääomaa, asennetta vai tapakulttuuria?

Joka tapauksessa suosittelen kirjaa lämpimästi! Kun olet lukenut sen, arvoisa blogilukijani, niin ota yhteyttä - kerrotaan toisillemme kahden kesken hiljaa pimeässä omat luokkatarinamme!

Ei kommentteja: